na
yksin seisomaan alttareille ja saarnalavoille, senmukaan taeyttyivaet
kaikki maalliset kokoushuoneet. Kerttu koetti kyllae kerran tunkeutua
sellaiseenkin kokoukseen, mutta jo aivan ovella oli vastassa niin sankka
muuri miesten selkiae, ettei ollut ajattelemistakaan naisihmisen paeaestae
laevitse. Sitaepaitsi sanoi haenelle joku ovensuussa, ettei taeaellae
herrasvaekeae kaivattu. Ja Kerttu sai palata pois.

Ihmeellisintae kaikesta oli Kertun mielestae se, ettae kapteenia eivaet naemae
aikojen mullistukset naeyttaeneet lainkaan sekottavan, vaan paeinvastoin
mitae ikinae tapahtuikin, se naeytti tapahtuvan ikaeaenkuin juuri haenen
maeaeraeystensae mukaan. Aivankuin juuri haen olisi maeaeraennyt kirkot
tyhjenemaeaen. Aivankuin juuri haen olisi maeaeraennyt nuo kaikki maalliset
kokoushuoneet taeyttymaeaen ja ihmiset villinae juoksemaan uusia oppeja
kuulemassa. Ja kuitenkin tiesi Kerttu, ettei kapteeni missaeaen
kokouksissa kulkenut eikae mihinkaeaen puuhaan osaa ottanut, vaan istui
enimmaekseen hiljaa paperiensa aeaeressae ja jotain piirteli.

Mitae pitemmaelle aika joutui, sitae hullummiksi rupesivat asiat Kertun
mielestae ulkona maailmassa kaeymaeaen. Toinen murha, kolmas murha, neljaes
murha...

Vihdoin Kerttu noeyrtyi ja eraeaen kerran kun kapteeni istui poeytaensae
aeaeressae ja vihreaekupuinen lamppu kodikkaasti valaisi kapteenin alaleukaa
oikealla keltasella valolla, mutta poskia ja otsaa piti viheriaessae
pimennossa, Kerttu istahti tuolille kirjotuspoeydaen toiseen paeaehaen ja
kysyi mitae niissae kokouksissa oikein puhuttiin ja hommattiin.

Kapteeni kaeaentyi ystaevaellisesti paein Kerttua, sillae haenkin paeaetti, ettae
nyt kerrankin ollaan kiivastumatta, ja sanoi:

--Niitae on kahta lajia kokouksia, herrain kokouksia ja tyoemiesten
kokouksia, kumpiakos Kerttu tarkottaa?

Kerttu oli tahtonut tietaeae tyoemiesten kokouksista, mutta koska haen nyt
sai kuulla olevan myoeskin herrain kokouksia, oli haen niistae tietaemaeaen
vielaekin uteliaampi. Jonka vuoksi kapteeni otti esitelmaenpitaejaen
asennon, niinkuin ennen muinoin Kerttua opettaessaan, ja rupesi
selittaemaeaen.

--Toiset tahtovat antaa ryssaelle peraeaen, toiset tahtoisivat panna
vastaan, vaikkei sentaeaen asevoimalla, mutta on vielae semmoisia, jotka--

--Jotka mitae? sanoi Kerttu.

Kapteeni alensi aeaenensae kuiskaukseksi ja sanoi:

--On tapahtunut ihme, Kerttu, eraemaasta on yhdessae vuodessa syntynyt
kukkiva kaupunki! Yhdessae vuodessa, Kerttu