lle ja
heittaeytyi pitkaekseen sen suojanpuoleiselle vietteelle.

--Strastu!--sanoi haen nokiselkaeiselle ja oeljyyntyneelle sotamiehelle,
joka paitahihasillaan puhdisteli jaereaen tykin sisustaa ja
esiinpompahtaneen Hinkin naehtyaeaen oli haemmaestyksestae lentaeae selaelleen.

Molemmilta puolilta juoksi nyt sotamiehiae pajunetin kaerjet leimuavina
paikalle. He eivaet olleet ampuneet tulokasta ainoastaan senvuoksi, ettae
naekivaet vihollisen haentae ampuvan. Mutta nyt tiukasti vaativat tietoa
mikae mies haen oli, ja Hinkki naeki, ettae heidaen pajunettinsa olivat
hiotut.

Viimeisellae hetkellae Hinkki muisti jotakin, ja rauhallisena, aivankuin
olisi heille ruvennut rahaa antamaan, veti esiin kapteenin kukkaron,
kaivoi sieltae nimikortin ja viskasi heille alas. Sotamiehet lukivat,
paeaet yhdessae, ja jaelleen hajoten rupesivat sanomaan:

--Snaem, snaem! (Se on: kyllae tunnemme.)

Heidaen kasvonsa loistivat ja he olisivat varmaan syleilleet Hinkkiae, jos
haen vaan olisi ollut alhaalla. Mutta nyt ylettyivaet mielisuosionsa
osotukseksi ainoastaan haenen saappaitansa taputtamaan.

Niin laehellae naeitae Viaporin linnotuksia oli Hinkki parhaan ikaensae
elaenyt, eikae vielae ikinae aavistanut, ettae taeaellae taemmoeistae on! Jos
paeaetaensae suojusvallin yli kurkotti, naekyi aava meri, alkaen syvyydestae,
jossa laineet korkeudesta katsottuina naeyttivaet pieniltae
leikkilaineilta, ja paeaettyen siintaevaeaen taivaanrantaan. Jos taas kaeaentyi
maalle paein katsomaan, niin oikein sydaenalaa hiipasi se mahtava
linnoituksen komento, kun kukkulalta kukkulalle ja saaresta saareen
jatkuivat patteriketjut, milloin vihreitae rintojansa levitellen, milloin
paljastaen sisaepuoliset linnotustantereet hautoineen ja pengerryksineen,
tykkirivien vaelkaehdellessae ylimpaenae, nousevan paeivaen saeteissae. Pieneksi
ja melkeinpae olemattomaksi meni koko Helsinki siellae lahtien
pohjassa--taemaen mahtavuuden rinnalla.

Ei ainoatakaan laukausta kuulunut mistaeaen. Yoen veristen ja tuimain
ottelujen peraestae varmaan lepaesivaet sekae taeaellae ettae siellae, raskimatta
kummaltakaan puolelta antaa ensi merkkiae uuden taistelun alkamiseen.
Paeivae oli jo jaettaenyt merenpinnan, mutta yhae uskalsivat vahdit kaevellae
patterien harjoilla.

Tykkimies selitti Hinkille, ettae kun taestaelaehin Santahaminasta
ensimaeinen kivaerinlaukaus kuuluu, alkaa Kuninkaansaarella tykistoe
paukkua. Tykinsuut olivat kaikki kaeaennettyinae Santahaminaan paein