va saari oli hallituksen miesten kaesissae, oli Hinkistae selvaeae,
ettae kapinalliset olivat naeiden vaelissae kuin loukossa. Hallituksen oli
taeytynyt edeltaepaein tietaeae milloin kapina alkaa, koska oli ehtinyt
varmat miehensae koota maanpuoleisille saarille sekae idaessae ettae
laennessae.--Taetae kaikkea merkitsi Hinkin pitkae vihellys.

Haen nosti airot vedestae, otti lakin paeaestaensae ja rupesi otsahikeaensae
kuivaamaan. Ongenvavat sillaevaelin piirsivaet puolikaaren Viaporista
kaupunkiin takaisin. Mutta levaettyaensae ja tupakoimaan Hinkki pani airot
jaelleen hankoihin ja voimakkaalla vetaesyllae kaeaensi veneen takasin
Degeroen maata kohden. Haen laski maihin toisella puolen Stansvikin
lahtea, jaetti veneensae siihen ja laeksi koreineen ja onkivapoineen
kulkemaan puolijuoksussa pitkin rantaa itaeaenpaein. Noin viisi kilometriae
mentyaensae haen irrotti huvilanrannasta vanhan ruuhen ja laeksi soutamaan
avomerelle paeaestaekseen Santahaminan etelaerantaa seuraten
Kuninkaansaarelle, sillae haen laski niin, ettei nyt voinut mitaeaen vaaraa
avomeren puolelta olla, kun sota kaevi laennessae olevaa linnoitusta
vastaan.

Soutumatkaa taetae kautta Kuninkaansaarelle oli paeaelle peninkulman ja
puolivaeliin paeaestyae alkoi paeivae valeta idaen taivaalla, niin ettae selvaeaen
saattoi erottaa vahtisotamiehiae rantapatterin harjalla. Ensimaeisen
patterin ohi mennessae Hinkki alkoi soutaa hiljaa, sillae haenet oli
ilmeisesti huomattu. Joukko sotamiehiae kokoontui yhteen ja rupesivat
toisilleen osottelemaan Hinkkiae. Tulipa niiden joukkoon upseerikin ja
nosti kiikarin silmilleen. Silloin ei Hinkin todellakaan auttanut muu
kuin ruveta ongelle. Haen pysaeytti veneen karin reunaan ja istui selin
rantapatteriin, sivahuttaen siiman ulapalle paein.

--Saatanan kilohailiako taessae olisi aikaa vedellae!--kiroili Hinkki.
Mutta eipae haenen tarvinnut siinae kymmentae minuuttiakaan kyykoettaeae,
ennenkuin upseeri jo laski alas kiikarinsa ja sotamiehet hajosivat.

Toisen rantapatterin kohdalle paeaestyaeaen ja jaelleen jouduttuaan
huomatuksi Hinkki koetti samaa temppua, mutta nytpae ei auttanutkaan.
Kymmenkunta sotamiestae juoksi rantaan ja viitaten Hinkkiae tulemaan
rupesivat lataamaan kivaerejaensae. Hinkki souti suoraan kohti sotamiehiae,
ja rantaa laehestyessaeaen otti koristansa esiin viinapullon, ja rupesi
sitae heille kauppaamaan, huutaen:

--Kupii votku!

Sillae Hinkki oli polisina ollessansa oppinut jotakuinkin venaetta