tta jaeaenyt Kertun lapsi! Jossain taessae aivan laehellae Hannesta ja
kuitenkin hukkumaisillaan vieraan kaupungin pohjattomiin syvyyksiin!

Yhae kasvavaa sydaemmen ahdistusta tuntien haen kirjotteli listaan ne
lapset, joista sitten vielae aikoi merkitae erikseen mahdollisimmat ja
lopulta naeiden joukosta sen oikean loeytaeae. Mutta kun sen paeivaen
vastaanotto-aika paeaettyi, ei haen ollut vielae ehtinyt tarkastaa kuin osan
kasvatuslaitoksen kaikista kahden kuukauden ikaeisistae lapsista. Taeytyi
jaettaeae seuraavaan paeivaeaen.

Kun haen tuli kortteeriinsa, oli poeydaellae kirje tovereilta, jossa seisoi
vaan naemae sanat:

"Mitae taemae on? Ilmesty huomenna kello 11 Haenen Ylhaeisyytensae luo ja ehkae
saat vielaekin armon!"

Hannes ei taemaen johdosta mennyt edes viisauden kirjaa selailemaan, vaan
tyoensi toverien kirjeen syrjaeaen ja painoi paeaensae kaesien varaan
miettiaekseen asemansa selvaeksi.

Paitsi Kertun hyvittaemistae, paitsi lapsen itsensae pelastamista oli vielae
kolmas seikka, joka tuli kaiken lisaeksi ja joka teki aivan
vaelttaemaettoemaeksi loeytaeae lapsi. Se oli koko taemaen asian painava
rikoksellisuus ja se oli haenelle vasta nyt koko musertavalla voimallaan
ruvennut tuntumaan.

Ei haen kuitenkaan voinut mitenkaeaen myoentaeae tehneensae rikosta siinae, ettae
silloin kevaeaellae oli matkustanut Kertun luo. Se oli rehellisyyden, se
oli siveellisyyden vaatimus, ja senvuoksi heidaen silloinen kohtauksensa
oli vielaekin haenellae mielessaeaen elaemaensae suurimpana onnena, jota
muistellessa yhae samat onnen aallot alkoivat laeiskyae. Mutta ei haen
myoeskaeaen paraalla tahdollansakaan ymmaertaenyt, kuinka haen olisi voinut,
pyrkiessaeaen kenraali-esikunnan upseeriksi, julkisesti vihityttaeae
itseaensae Kertun kanssa ennenkuin taemae oli saatu pois piian kirjoista.
Rikoksellisuus oli siis ilmeisesti siinae, ettae haen ollenkaan pyrki
kenraali-esikuntaan, koska juuri se oli tehnyt lapsen salaamisen
vaelttaemaettoemaeksi. Taehaen asti oli kaikki selvaeae ja jollei mitaeaen muuta
olisi ollut, niin helppo olisi haenen ollut heittaeae kaikki sellaiset
pyrkimiset hiiteen. Mutta juuri taessae kohtasi haentae uusi epaeselvyys: haen
pyrki esikuntaan haevittaeaekseen kerran maailmasta juuri ne olot, jotka
pakottavat ihmisiae tulevaisuutensa nimessae vaelttaemaeaen avioliittoa ja
turvaamaan porttoloihin. Haen pyrki esikuntaan siksi, ettae oli rintaansa
kirjottanut: porttoloiden haevittaejae, muista! Oliko se p