ntaen siten aivan
epaeaemaettoemaesti sitovan todistuksen, ettae samallaisella iskulla voisi
katkaista myoeskin ihmispaeaen.

Vaari katseli miekkaa ja myoensi itsekseen Hinkin olevan oikeassa eli
todella omistavan aseita, jotka olivat tehoisammat kuin vaarin vanhat
valinkupit koskaan olisivat voineet olla. Taestae asiasta tuli vaari
taeysin vakuutetuksi, kun Hinkki nyt kertoi kaeskeneensae koko
sakkinsa--nimittaein sen osan siitae, jota ei ollut lukutaitoiseksi
opettanut eikae mustatukan oppiin laehettaenyt--hakemaan ryssaenpolisin
paikkoja missae vaan niitae oli kaupungeissa taikka mailla. Sillae, sanoi
Hinkki, ryssae tahtoo heidaen avullansa telottaa kaikki Suomen herrat,
jolloin varmaan veneh'ojalaisillekin maita jaettaisiin.

Ryssae--se oli vaarin ajatuksissa taehaen asti ollut aivan olematon tekijae,
kun oli kysymyksessae veneh'ojalaiset ja heidaen maa-asiansa. Ryssae--se
oli vaarille ollut ensin joukko villiae kasakoita, jotka haentae
pyydystaevaet kuin metsaen otusta ja kiinni saatuansa pieksevaet ja
kiduttavat, ja sitten esivallalle aina yhtae alamaisina, lakkaamatta
vaihtuvina sotilas-vartijoina saattavat haentae pitkaellae Siperian-matkalla.
Ja ettae taemaen saman ryssaen avulla veneh'ojalaiset nyt saisivat maat
omikseen, sitae olisi vaari kaikkein viimeiseksi tullut ajatelleeksi
niinkauan kuin haenellae ajatukset yleensae vielae liikkuivat, ellei sitae
olisi nyt haenelle Hinkki sanonut. Sittenkin olisi vaari vielae epaeillyt,
mutta haen sai pian naehdae ihmeekseen, ettae Hinkin ennustukset alkoivat
mennae toteen, sillae ryssae ajoi maasta pois suuren joukon korkeimpia
herroja ja Frans oli kertonut vielae karkotettavan paljon enemmaenkin.
Joten vaari rupesi uskomaan, ettei Hinkki ollut suotta ryhtynyt
sellaiseen toimeen, jossa piti olla maeaeraetunnit kamarilla ja
pakkasellakin passissa seista.

Muuten oli Hinkin odottamaton astuminen saeaennoelliselle virkauralle
suuresti kaikkien sukulaistensa mieleen, kaikkien muiden paitsi ei
kapteenin, joka julmasti rypisti silmaekulmansa asiasta tiedon saatuaan.

He olivat ani harvoin koko taellae ajalla tavanneet toisiansa, eikae vielae
kertaakaan silmaestae silmaeaen kahden kesken. Hinkkikoe vaeltti haentae vai haen
Hinkkiae, siitae ei kapteeni ollut itsekaeaen selvillae.

Ensi kerran he naein tapasivat toisensa vasta monen vuoden kuluttua
Hinkin palaamisesta meriltae. Se tapahtui seuraavalla tapaa:

Eraeaenae kesaeaamuna kapteeni meni karttoinensa Kaartin kallioi