een siihen kaesitykseen, ettae sellaisten ihmisten silmiae ei voi
avata mikaeaen muu kuin vallankumous itse. Kun kerran naemae kentaet
jylisevaet, kun kerran jyraehtaeae vallankumouksen ukkonen, niin on se
taerisyttaevae heitae siihen maeaeraeaen, ettae he yhdellae kertaa naekevaet kaikki:
sekae olojen kierouden ettae myoes uuden ajan mahdollisuuden. Taehaen
johtopaeaetoekseen tultuansa haen oli jaettaenyt sekae Franssin ettae aeidin
kokonaan rauhaan, ja ainoastaan Kertun kanssa oli alkupuolella heidaen
avioliittoansa tuimanlaisia otteluja. Kerttu yhae jatkoi kirkonkaeyntiaeaen
joka pyhae, niinkuin eno Franskin, ja piti kapteenin mielipiteitae
useimmiten, kun ei ollut kysymyksessae kaikkein totisin keskustelu,
pelkkaenae hassutuksena, mutta kaikkein totisimmissa keskusteluissa sanoi
niiden mielipiteiden osottavan Hanneksessa noeyryyden puutetta. Taemae
vaeite noeyryyden puutteesta se saikin aikaan kuumimmat toermaeykset heidaen
vaelillaensae. Sillae kapteeni oli sitae mieltae, ettae paeinvastoin juuri
porvarillinen elaemaentapa osotti noeyryyden puutetta, ei tosin mitaeaen
jumalaa, vaan toisia ihmisiae kohtaan. Taehaen sanoi Kerttu aina: pitaeae
olla rikkaita, sillae mistaes koeyhaet muuten tyoetae saisi!--Joka lause sai
kapteenin melkein aina tarttumaan raivokkaana tukkaansa, voimatta mitaeaen
vastata, sillae haenen oli mahdoton loeytaeae semmoisia sanoja, joista Kerttu
olisi voinut taemaen asian ymmaertaeae, eli toisin sanoen suomalaisia sanoja
siihen Natalia Feodorovnan selitykseen, jonka mukaan koeyhaet olivat
_pakotetut_ palvelemaan rikkaita eikae koeyhiae, ja ettae vallankumouksen
tarkotus juuri oli aikaansaada ettae semmoinen pakko haeviaeisi. Jos haen
koetti joskus voittaa raivonsa ja koreasti antautua taemaen asian
selittaemiseen Kertulle, niin Kerttu rupesi ilmeisesti ajattelemaan
jotain puku- tai talouskysymyksiae eikae naeyttaenyt pitaevaen enaeae
keskustelua niitae kysymyksiae taerkeaempaenae, tai sitten sanoa tokasi:
taeytyy olla noeyrae,--ja niin oltiin taas kiertaemaessae samaa ympyraeae.
Kaikesta taestae huolimatta Kerttu oli aeaerettoemaen hyvae ja viehaettaevae. Ja
kun heillae oli jo monta lasta ja naemae alkoivat kasvaa ja talouspuuhiakin
Kertulle yhae enemmaen karttui, harvenivat toermaeykset harvenemistaan ja
yhae enemmaen alaa vallotti se elaemaen mahdollisuus, jossa
vallankumouksellinen ja kirkossakaevijae kulkivat kaesi kaedessae, vielaepae
pelkaestae ystaevyydestae antoivat toisillensa suuta. Kaike