aisen taestae pimeaestae piilosta, Franssin kivimuurin takaa,
haemaehaekinverkkoisten ikkunain haemaeraestae, ja tulleen hakemaan takasin
Siperiaan vietaevaeksi.

Mutta vaari tunsi Hinkin kohta, ja kuten aina kaikkien merkillisyyksien
edellae he rupesivat nytkin ensin syoemaeaen. Hinkki soei sillae kertaa
tavattoman paljon ja kauan, eikae koko aikana kuin haenen suunsa ruuan
puremisessa kaevi puhunut mitaeaen.

Joten vaarilla oli hyvae aika kaikin puolin tarkastella Hinkkinsae uutta
pukua.

Musta takki ylettyi laehes polviin asti, takaa se oli vyoen kohdalla
poimuissa. Jaloissa oli hyvin vaeljaet siniset roima-housut, niin ettae
pussina putosivat puolivaeliin pitkaevartisia saappaita. Olkapaeillae oli
keltanyoeri-palmikot, ja oikean olan yli roikkui nahkahihnasta pitkaen
pitkae vaskihelapaeae miekka, jota Hinkki syoennin aikana piti seisomassa
polviensa vaelissae nojallaan. Toiset hihnat kaevivaet vasemman olan yli.
Lakin oli pannut tuolin alle. Siinae oli suuri, kiiltaevae lippa, leveae
vanne ja paeaellimmaeisenae niinkuin vaatteen alle koholleen pingotettu
lautanen, jossa helotti ihmeellinen pyoereae toeherrys.

Syoetyae vaari tyoensi tuolinsa kauemmaksi poeydaen luota, pani kaemmenensae
polvilleen ja heiskauttaen sormellaan Hinkkiin paein naurahtamisella
kysyi, mitae taemae nyt kaikki merkitsi. Se naurahtaminen kysyi vielae sitae,
ettae muistiko Hinkki luvanneensa kerran ruveta polisiksi, jotta he
epaeilyksiltae turvattuina voisivat ryhtyae vaeaeraen rahan valmistamiseen.

Hinkki ymmaersi hyvin vaarin mykaen kysymyksen.

Vastaukseksi, ja osottaakseen, ettae haenellae oli nyt mielessae jotain
vielae parempaa kuin rahan tekeminen onkaan, Hinkki alkoi rauhallisesti
avata merkillistae nahkakoteloa, joka oli haenen vyoellaeaen, ja veti esiin
vaelkaehtelevaen pistoolin ynnae patruunalaukun, kovilla patruunilla
taeytetyn.

--Kaksitoista! sanoi Hinkki osottaen revolveriinsa, ja nousi ja ampui
seinaeaen. Senjaelkeen haen vuoli tikun ja pistaeen seinaeaen naeytti vaarille,
ettae kuula oli mennyt laepi. Ja kun he katsoivat ikkunaan, oli vielae
kivimuurissakin raeiskaeyttaenyt suuren loven tiileen.

Hinkki pani revolverin ja patruunat takasin koteloon ja ripusti jaelleen
vyoelle. Sitten veti haen miekan tupesta ja kauan aikaa haki mihin
esineeseen voisi sen voimaa koetella. Otti vihdoin vaarin vuoteesta
sylttaeytyneen tyynyn, vivutti kaedellaeaen, heitti ilmaan, ja ihmeellisen
ketteraellae miekaniskulla halkasi kahtia, a