s taemae on.

--Ihmeellistae, ettae saatatte murhalaitoksessa palvella, arveli Hannes
ivallisesti.

--Minae opiskelen, sanoi hoitajatar vaehaen kohauttaen olkapaeitaensae,--mutta
se ei nyt kuulu taehaen, paeaeasia on, ettae olen sanonut teille mitae
ajattelen ja sen olen tehnyt yksistaeaen teidaen itsenne taehden, sillae
minun on teitae hyvin, hyvin saeaeli.

Taemae odottamaton toivon menettaeminen masensi Hannesta niin, ettei haentae
haluttanut enaeae vaesymystaensae vastustaa, vaan haen herpautui voimattomana
kaeytaevaen paeaessae olevalle halkolaatikolle istumaan ja otti molemmin kaesin
ohimoistansa.

Apina laehestyi haentae uudelleen.

--Herra luutnantti, ihminen on erehtyvaeinen, enhaen minae--puhui haen
koettaen lieventaeae sanojensa vaikutusta.--Minae teen kaiken voitavani
hankkiakseni teille varmuutta taehaen asiaan. Ja jos lapsi vaan on elossa,
niin kyllae se silloin myoes loeytyy. Jaettaekaeae vaan kaikki minun huostaani.

Nyt huomasi Hannes uskaltaneensa olla tyly taelle hyvaelle naiselle
ainoastaan sillae perustuksella, ettae se oli apinan naekoeinen ja sen
huomattuaan haen suuresti haepesi hengessae Epikteetin edessae. Rohkaistuna
neidin uutta toivoa antavista sanoista haen nousi reippaasti ja sanoi
mitae kohteliaimmin kumartaen:

--Suokaa minulle anteeksi. Teidaen jalomielinen avuntarjouksenne on
minulle suunnattoman arvokas enkae voi teitae kyllin kiittaeae.

--No, mitaeaen muuta en tahdokaan, sanoi apina ilostuen ja istui nyt
vuorostaan halkolaatikolle.--Menkaeae te vaan kaikessa rauhassa kotiinne.
Epaeilemaettae taemae paikka ei ole nuorille upseereille sovelias. Mutta minae
teidaen puolestanne saatan tutkimukset loppuun ja annan teille tiedon
tuloksista.--Ehkae vielae taenae iltana.

Liikutettuna Hannes ojensi apinalle kaeyntikorttinsa ja he esittelivaet
itsensae toisilleen sekae kirjottivat muistiin toistensa osotteet. Mutta
omaa osotettaan ilmaistessaan apina kielsi kiven kovaan tulemasta
luoksensa ja sanoi kyllae itse kaeyvaensae Hanneksen luona, kun asia
selviaeae. Taemaen jaelkeen sanoi Hannes apinaa Natalja Feodorovnaksi ja
apina sanoi haentae Ivan Ivanovitshiksi.

Laehtiessaeaen ei Hannes kuitenkaan malttanut olla vielae kerran kysymaettae:

--Luuletteko olevan jotain toivoa?

Natalja Feodorovna katsahti haenen silmiinsae, mutta ei raatsinutkaan
sanoa niinkuin ensin aikoi, vaan sanoi:

--Te kysytte siis mitae minae _luulen_?

--Niin, sanoi Hannes, jaennittyneenae odottaen haenen