iestae rinnakkain, keskimaeisellae rumpu edessae ja
palikat kaesissae. Sitten kulki joukko santarmeja ja sotamiehiae pyssyt
olalla. Sitten kolme upseeria paljastetuin miekoin kummallakin puolen
sitae sivilihenkiloeae, joka kulki niiden keskellae. Sitten taas sotamiehiae,
ja viimeiksi kasakat.

Kun saattue matkallaan paeaevahtiin tuli Kertun kohdalle, ymmaersi Kerttu,
ettae se sivilihenkiloe oli Viaporista tuotu vanki. Ja samassa
Kerttu jo kauhistuen tunsi Ihastuksen, kapinallisten johtajan
Aleksanterinsaarella.

Ihastus kulkee hitaassa tahdissa, niinkuin sotamiehetkin. Haen katselee
maahan. Kasvot ilmaisevat kalpeaa vaesymystae. Poskilihat ovat vaehaen
koholla, silmaekulmat haluttomasti rypyssae, ikaeaenkuin haentae vaivaisi
katukivien kuuma auringonheijastus.

--Mitaehaen sille tullee?--kuuli Kerttu jonkun yleisoestae sanovan. Toinen
vastasi siihen:

--Ammutaan parin viikon peraestae.

Kertun sydaen jaeaehtyi. Ja kuinka nuo sotamiehet--nehaen olivat samoja,
joita Kerttu oli monta kertaa naehnyt vallankumouksellisten tyoevaeen
kokouksissa--kuinka ne nyt saattoivat kuolemaan sitae, joka tahtoi tehdae
heidaet vapaiksi? Eivaetkoe ne olisi voineet kaeaentyae ja sanoa: emme tahdo!
Sillae ne olivat--ne olivat samoja! Varmaan eivaet tiedae milloin kaeaentyae
ja pelkaeaevaet, ettei kaikki sano yhtaikaa ... tai sitten pelkaeaevaet
kasakoita, jotka ratsastavat takana. Eivaet kaeaenny ... kulkevat ...
kulkevat... Ai, ai, ei Kerttu tiedae kenenae olisi tukalampi olla, noinako
sotamiehinae vai Ihastuksena.

Paeaevahdin kello kilahtaa. Vahtimiehet tulevat kaksittain ulos, kivaerit
kaesissae. Kaksoisovet jaeae auki.

Rumpu paerisee.

Upseerit menevaet Ihastuksen kanssa paeaevahdin ovista sisaelle. Vahtimiehet
menevaet kaksittain jaelestae. Ovet sulkeutuvat. Kasakat ratsastavat pois.

Vaeki hajoo hiljaa. Kerttu juoksee henkensae edestae, sillae jos haen ei nyt
kohta loeydae kapteenia ja piilota haentae, vangitsevat ne senkin ja
ampuvat.

Kerttu tahtoo poiketa uudestaan kaartin kanslialle, mutta ei paeaese enaeae
laehellekaeaen. Kadut ovat suljetut, kanslia on kasakkain vallassa, jotka
ottavat kiinni kaikki, mitkae vaan siitae talosta tulevat tai sitae
laehestyvaet.

Karkulaisilta Kerttu saa tietaeae, ettei kapteenia ole naehty kansliassa.

Nyt juoksee Kerttu vihdoin kotiin.

Kustaava on jo ulko-ovella vastassa, ja sanoo surkeasti haetaeaentyneenae
kaeyneensae Franssin luona neuvottelemassa. Ja oli Frans sanonut polisien