ae naeytti melkein mahdottomalta selvitellae Hanneksen
eteen koko se monimutkainen, tuhansien ristiriitaisten ajatusten ja
tunteiden vyyhti, joka olisi tuolle suoraviivaisesti ja mutkattomasti
ajattelevalle suomalaiselle osottanut, ettei taessae ollut Vasilin
puolelta harjotettu mitaeaen tahallista kaksinaisuutta. Vaikeutta enensi
Vasilille vielae seuraava seikka:

Haen oli kerran ruvennut lukemaan Hannekselle Nietzschen kirjaa "Also
sprach Zarathustra", joka oli eraeaessae suhteessa muuttunut melkein
evankeliumiksi kaikille vallankumouksellisille, siinae kun arvosteltiin
saeaelintunne pelkaeksi heikkouden hyveeksi, josta todellisen yli-ihmisen
taeytyi olla vapaana. Tosin oli Hannes ollut luettaissa melko uninen,
kirjan voimatta missaeaen suhteessa kiinnittaeae haenen huomiotansa, mutta
sensijaan oli juuri Vasili itse ollut aivan haltioissaan tuosta
vastailmestyneestae kirjallisuuden aarteesta. Vasilia oli suuresti
harmittanut Hanneksen uneliaisuus: eikoe se mies todellakaan tuntenut
luissaan ja ytimissaeaen kirjan ihmeellisesti vapauttavaa vaikutusta!
"Minae en tarvitse tuota kirjaa", oli Hannes vaan sanonut, ja se oli
vielae enemmaen harmittanut Vasilia, sillae se kuului samalta kuin jos
Hannes olisi sanonut: kyllae saeaelintunnekin voi olla hyvae. Muutamana
hetkenae oli sohvalla loikova Hannes tuntunut Vasilista suoralta
viholliselta, jota olisi tehnyt mieli haevittaeae siinae silmaenraepaeyksessae
kokonaan olemattomaksi. Olla sellainen raakilo, sellainen toelppaemaeinen,
keskeneraeinen, tunteeton ihminen, ettae nukkuu Nietzscheae luettaissa,
vaikka valmistelee vedenpaisumusta kokonaisen kaupungin ylitse! Mies ei
lainkaan tajua, ettae moisen jaettilaeisaikeen toteuttaakseen taeytyy olla
yli-ihminen, vapaa sellaisesta mahdollisuudesta ettae ratkaisevalla
hetkellae saeaelintunne haenen kauttansa tunkeutuu tekijaeksi historiallisten
valtatapausten keskelle, ja turmelee kaikki. Ei, haen loikoo sohvalla ja
mymisee unisena: kyllae saeaelintunnekin on hyvae! Vasili oli silloin
ehdottomasti ajatellut: ollakseen sellainen toelppae taeytyy todellakin
olla suomalainen!

Mutta kuinka oli kaeynyt?

Vallankumoukselliset hylkaesivaet suunnitelman sen julmuuden taehden,
ja--mikae ihmeellisintae--juuri saman saeaelintunteen vaikutuksesta oli
Vasilikin aeaenestaenyt suunnitelman hylkaeaemistae,--siitae seikasta oli haen,
toimitettuaan kaikkien sisaellisten vaikuttimiensa tarkan seulouksen, nyt
paeaessyt taeysin perille.

Naemae si