aen, kaikista
vapisemisistaan huolimatta, oli aeaenestaevae suunnitelman hyvaeksymistae.
Mutta kun toverit olivat jakaneet jaa- ja ei-liput, ja haen kaeaentyi selin
heihin katsahtaakseen kumpi lipuista oli jaa-lippu, seisahtuivat haenen
silmaensae molempiin, ja vielae kerran asettui kysymys haenen eteensae
vaa'alle. Ei-lippu oli aivan yhtae suuri kuin jaa-lippukin. Ei-lipun
paeaellae oli haenen omatuntonsa, lapsuutensa, aeiti-vainajansa. Ei-lipun
paeaeltae Vera Mihailovnan hukkuva aeaeni yhae toisti haenen nimeaensae: Vasili!
Vasili!

Vasili teki jaettilaeisponnistuksen rikkoakseen kaiken sen mikae puhui
ei-lipusta. Yli-inhimillisiae voimia kaeyttaeen haen pakotti oikeaan
kaeteensae jaa-lipun, mutta tulos oli sittenkin, ettae haen vasemmalla
pudotti ei-lipun sylinterihattuun, jonka juutalainen oli uurnaksi
poeydaelle asettanut.

Haenen kaeytoeksensae omituisuus, genevelaeisten toverien oudostelu, tieto
siitae ettae suunnitelman muiden vastustajien oli ainakin naeennaeisesti
onnistunut piiloutua sen teoreettisten tekopuutteiden taa, mutta ettae
haen yksin oli auttamattomasti ilmaissut todelliset vaikuttimensa ja
siten tehnyt itsensae paeaekortteerissa mahdottomaksi,--se kaikki oli
Vasilille verrattain helppo kantaa. Vaikeinta oli haenen sitaevastoin
Pietariin palattuansa katsoa Hanneksen silmiin.

--Merkillisiae ihmisiae!--hoki Hannes.

Ja Vasili katsoi alas ja haenen tummat silmaeripsensae loeivaet yhteen
tasaisessa tahdissa.

--Merkillisiae ihmisiae, kun pelkaeaevaet tappaa monta, mutta eivaet pelkaeae
tappaa yhtae tai kahta!

Vasili tunsi kuinka Hannes turhaan hakee tilaisuutta katsahtaakseen
haenen silmiinsae, mutta ei voinut mitenkaeaen haenen katseeseensa vastata.
Ja vuoren raskaana painona laskeutuivat Vasilin hartioille Hanneksen
sanat:

--Tunnusta ettae ilman sinun aeaentaesi olisi asia mennyt laepitse!

Mutta mitae olivat naemaekaeaen sanat niiden rinnalla, jotka nyt tulivat
Hanneksen suusta:

--Teillae Venaejaellae ei vallankumouksesta tule koskaan mitaeaen, sillae ette
osaa erottaa jaerkeae tunteista.

Naemae sanat palottelivat jaeaennoeksenkin siitae kokonaisuudesta, joksi
Vasili itseaensae ihmisenae vielae ehkae tunsi. Mitaepae jos haen, vaikuttamalla
ratkaisevasti etevaen suunnitelman kukistumiseen, olikin tehnyt jotain
paljon pahempaa kuin Pietarin hukuttaminen olisi ollut! Mitaepae jos haen,
Vasili, oli tehnyt mahdottomaksi tai ainakin epaemaeaeraeiseen
tulevaisuuteen siirtaenyt Venaejaen va