saeisimmaet vaikuttimet olivat kuitenkin sitae laatua, ettei Vasili,
kuten sanottu, naehnyt mitaeaen mahdollisuutta saada niitae Hanneksen
kohtisuoraan katsovien silmien laepitse haenen aivoihinsa ja sydaemmeensae.
Vasilin laehtiessae matkalle Geneveen Hanneksen suunnitelma mukanaan oli
haenet taeyttaenyt sykaehtelevae ylpeys siitae, ettae _haen_ oli saanut
viedaekseen niin taerkeaen paperin tovereilleen, ja haenellae oli ollut
koottuna joukko tuoreimpia kertomuksia hallituksen viimeisistae
julmuuksista, joiden pontevalla esiintuomisella haen toivoi varmaan
nostattavansa toveriensa joukossa sellaisen maeaeraen tervettae,
kuohahtelevaa ihmisvihaa, ettae suunnitelma tulisi yleisen innostuksen
purkautuessa pelkaellae huutoaeaenestyksellae periaatteessa hyvaeksytyksi.
Berlinissae oli haenen taeytynyt asiain taehden viivaehtaeae useampia paeiviae,
ja vaelttaeaekseen sikaelaeisten toveriensa uteliaisuutta haen oli tahallaan
pysytellyt heidaen kaupunginosastaan erillaeaen kuluttaen loput aikaansa
kaikkein virallisimmilla kaduilla ja kaevelypaikoilla. Istuessaan
ikaevissaeaen Unter-den-Lindenillae oli haenen mieleensae muistunut Venaejaen
paljon laempimaemmaet, kotoiset olot ja niiden keskellae ties mistae syystae
erikoisesti--Vera Mihailovna.

Kuka oli Vera Mihailovna?

Vanha, vierasvarainen, kodikkaan haemaerissae huoneissa asuva, puhelias,
iloisiin kinasteluihin aina valmis, aina teekyoekin aeaeressae istuva ja
vieraillensa teetae jakeleva, lihava pietarilainen rouva, mielipiteiltaeaen
mitae vanhoillisin--haen teki pitkiae kumarruksia kotijumalilleen, joiden
laempimaet tulet tuikahtelivat talon korkeissa, haemaerissae nurkissa,--mutta
sydaemmeltaeaen niin herttainen, ettae nekin haenen vieraistaan, joilla oli
ennestaeaen oma koti kaupungissa, tulivat haenen luokseen niinkuin vielae
parempaan ja laempimaempaeaen kotiin,--mitae sitten sanoakaan niistae
lukemattomista ylioppilaista, teknikoista, kurssilaisnaisista, joilla ei
kotia ollut! Ja saman Vera Mihailovnan luona Vasilikin, joka oli aeidin
puolelta orpo, loeysi aeidillistae mielenkiintoa personallisiin asioihinsa,
joita tavallisesti ainoastaan oikeat aeidit ymmaertaevaet ja tahtovat pitaeae
yhtae taerkeinae kuin ne itsestae tuntuvat olevan. Myoeskin oikea aeiti oli
Vasililla ollut jumalinen ja mielipiteiltaeaen vanhoillinen.

Vasilin mieleen oli nyt Unter-den-Lindenillae juolahtanut taemmoeinen kuva:

Vedenpaisumus. Vera Mihailovnan kasvoilla epaetoivon ilme. Koettaa nou