ae on ottanut kortteerinsa punertavalle
nenaelleskin.

TOMMI. (Erittaein Maxille) Ihanata! Paeaeskoenen on hauska korteerimies, ja
vedaenpae taestaelaehin sieraimiini puhdasta terveyden ilmaa keskellae
hoeyryvaeae krouvii. Ihana asia!

PATRIK. Mitae kuiskasi mies? Mitae tietaeae haen? Tarkan sotaherran tulee
kaikkiaalta kiehtoa tietoja, ja narrit ja hullut ovat usein
ilmoittaneet taerkeimmaet salaisuudet. Mitae tiesi haen kertoa?

TOMMI. Nyt en kernaasti tahtois...

PATRIK. Et tahtois? Sano paikalla.

TOMMI. (Eriks.) Jaa, mielinpae nyt ravita sun aemmaekkaeaen uteliaisuutes.
(Aeaeneensae) Koko pikku-ukkoin liuta, niin lausui haen, on nyt ympaeroeinyt
herra kapteenin, ja yhden heistae sanoo haen jo rusottelevan itseaensae
teidaen nenaellaennekin. Pyydaen anteeksi; sillae niinpae kertoi Max.
Nokkaviisas historja. Jaa, nyt sano, ettae valehtelen, toverini,
puhuttuani ulos polttavan totuuden.

MAX. Kas kas taetae ihmissukua!

PATRIK. Jumalan taehden! saattakaat he silmistaeni pois, muuton heidaet
tempasen kappaleiksi kuin kiukkuinen sonnikoira. Jumalan taehden, sanon
minae.

ANTON. Nyt pojat, eteenpaein! Muuton vankkaa.

FUCHS. Mennaeaen, Max, mennaeaen.

MAX. Kyllae me menemme, kyllae kyllae.

FUCHS. Mennaeaen yhdessae.

MAX. Yhdessae, kaesi kaedessae! (Menevaet; Anton seuraa heitae)

PATRIK. (Toikan aeaeressae tyhjennettyaensae oltta) (Erikseen) Riivatut! Ei
saada heiltae unen rauhaa; ja taeyttaeae sydaemmeni naein. (Aeaeneensae) Enemmin
oltta, muija. (Erikseen, ja tyhjennettyaensae vielae yhden tuopin)
Riivatut! (Jaettaeae aekisti tuopin ja kaeaentyy kiivaasti sotamiehiae kohden)
(Aeaeneensae) Muistakaat lupaukseni, te kirotut, muistakaat: jos kerran
vielae olvi leirissaeni haeirioen saattaa, niin kuluessa kahdentoist
tunnin, jaa puolen vuorokauden aikana ei kenkaeaen teistae maistakoon taetae
juomaa, jos haen selkaeaensae tahtoo armahtaa. Sen lupauksen tein, ja
tiedaenpae nyt seistae sanassani. (Hiljainen myrinae sotamiesten joukossa)
Ei yhtaeaen morinaa! Kahtenatoista tuntina, taestae vilauksesta luettu, ei
nielkoeoen kurkkunne luskallistakaan oltta. Se on sanottu.

ARISTARKUS. Olkoot toki armollinen, kapteenimme.

PATRIK. Kaksitoista tuntia!--Taessae naeitte, noissa kahdessa, surkeimmat
seuraukset olven ylenpalttisesta nautinnosta. Mutta tydytaenpae taemaen
ohranesteen tulvan minae, ja tahdon teitae totuttaa kaipauksen ja
itsekiellon herrauteen, joka sankareita kasvattaa. Jaa, niinkuin ennen
Moses s