Haemeenlinnaan.

Ja ottivat haenen rahansa ja juosten edelle ostivat haenelle matkalipun.

Mutta kun laehtoekello kolmannen kerran soi ja vaarin jalat kiireessae
loeivaet ristiin ja toisiinsa sekaantuivat, kaevivaet miehet haeneen toiset
jaloista toiset kainaloista ja kantoivat vaunuun. Ja sillae hetkellae juna
laeksi liikkeelle.

Mutta ettae vaari oli niin vanha ja voimaton, kokosivat matkustajat
alusia haenen paeaensae alle; ja koska maat ja metsaet kohta alkoivat vaarin
silmissae huikeasti vilkkua, tulivat haenen silmaeluomensa ylen raskaiksi
ja haen vaipui uneen, ja nukkui Haemeenlinnaan asti.

Junan laehestyessae Haemeenlinnaa, kun sinne menevaeiset jo olivat
paikoiltansa nousseet, heraettivaet he vaarin, sanoen: Eikoe taemae aeijae
ollut Haemeenlinnaan tuleva? Ja taluttivat haenet sillalle, missae oli
suuri vaeen tungos ja vilinae.

Ja sittenkuin juna oli eteenpaein laehtenyt, kysyivaet Haemeenlinnaan
jaeaeneet vaarilta, minne kaesin haen taestae oli laehtevae. Vaari vastasi:

--Siihen kylaeaen, joka Veneh'ojaksi sanotaan.

Mutta ei heistae kukaan siitae kylaestae mitaeaen tiennyt. Ja kun vaari oli
nimittaenyt sen kaupungin ja kauppalan, joka laehinnae vanhaa Veneh'ojaa
oli, sanoivat he haenelle: Sinne olisit tuolla laehteneellae junalla
paeaessyt, miksi Haemeenlinnaan seisatit?--Ja menivaet tiehensae. Mutta ei
vaari heidaen neuvojansa kaivannut, sillae ei haen ensikertaa naeillae mailla
liikkunut.

Ja koska suuri kasakkaparvi, jotka olivat juuri taehaen kaupunkiin tuotu,
ratsasti asemahuoneen ohi, ja kasakkaparven jaelkeen kohta alkoi
tykkivaeen loppumaton jono, joka vaarilta tien sulki, istui vaari
rauhassa asemahuoneen alimmalle rappuselle evaeitaensae syoemaeaen ja
ajatteli: Ei taemaekaeaen kahleiden kalina ole entisistae ajoista muuksi
muuttunut. Mutta kun minae Veneh'ojaan paeaesen, siellae vanhat kuuset
laulavat ja minun korvani saavut rauhan.

Tien auettua vaari nosti evaessaekin jaelleen selkaeaensae, kokosi voimansa,
ja taas sauvaansa kolmantena jalkana siirrellen meni linnan lahteen, ja
kysyi miehiltae, jotka rannalla olivat, oliko heidaen tiedossansa haahta,
joka oli pohjoisille vesille laehtevae. Mutta miehet eivaet vaarin
vanhanaikaista puhetta ymmaertaeneet, vaan sanoivat: Emme taeaellae mitaeaen
haaksia tiedae. Ja veivaet vaarin suuren, mustan proomun kannelle, sanoen:
Yoellae taemae laehtee. Mutta kaksi proomua oli kummallakin puolen sitae
proomua, johon vaari astui, eikae mitaeaen airoj