hti, kun lehmae haentaeaensae huiskautti,
mutta sitten nipisti tarmokkaasti hienot sormensa lehmaen ruusunpunaisiin
naenneihin. Eikae aikaakaan, niin jo kuului maidon ruiskahdus lakkisen
kiulun laitaan, ensin vaan lyhyesti: pshiu,--pshiu, mutta sitten kohta
jo paljon pitemmin: pshiiu, pshiiu, ja niin laeksi maito herumaan, ja
Kerttu ajatteli: Oikeinko todella on niin, ettae kaikki maito tulee
maailmaan naein lypsaemaellae, ja haen kun ei ollut taehaen asti sen pitemmaelle
ajatellut, kuin ettae maito tulee kotikadun kulmapuodista, josta
palvelustyttoe sitae aina nouti!

Punehtuneena nousi Kerttu lypsaemaestae, sittenkuin oli kapteenin neuvon
mukaan vetaenyt viimeiseen tippaan.

Jumalanpalvelustako taemae oli, niinkuin kapteeni oli sanonut, vai mitae,
hyvae oli Kertun vaan olla.

--Mene sinae vaan lehmille heiniae kylvaemaeaen, kyllae minae taemaen navetan
hoidan,--sanoi haen kapteenille.

Ja oikeassa oli kapteeni siinaekin, ettae asiat todellakin rupesivat
kaeymaeaen paremmin, kun Kerttu otti navetan haltuunsa.

Tosin haen kaikessa hiljaisuudessa vielae otti vastaan Kustaavan
rahalaehetyksiae, ja ehkae he ilman taetae apua olisivat ensi alussa
naelkaeaenkin kuolleet. Mutta kun lapsetkin yhae enemmaen innostuivat uuteen
maailmaan, alkoi Kerttu toden peraestae toivoa kerran sen suuren onnen
voivan heille tapahtua, ettae Kustaavakin voisi jaettaeae viini- ja
tupakkikauppansa, myoedae talon ja tulla valtameren ylitse taenne heidaen
keskellensae.

10.

Hinkin jaelkeen kyyneleensae kuiviin itkettyaeaen ja kyllikseen taessae
kaupungissa kahleiden kalinata kuunneltuaan, vaari kokosi viimeiset
voimansa, vyoetti kupeensa, pani evaessaekin selkaeaensae, otti sauvan
kaeteensae ja laeksi Franssin talosta.

Ja niin tapahtui, ettae kantomiehet, jotka rautatieaseman kivisillae
portailla seisoivat, naekivaet vanhan miehen toisessa paeaessae toria
hoippuvan asemaa kohden, pitkaeae matkasauvaansa kaeyttaeen askelvuorossa
kuin kolmatta jalkaa, tutisevalla hitaudellaan pysaeyttaeen kaikki
hevoset, raitiovaunut ja muut hevosettomat saehkoepuskurit. Ja miehet
naurahtelivat: Onkohan sillae ikaeae jo sata vuotta? Mutta koska junan
laehtoekello oli jo kahdesti soinut, kyselivaet he keskenaensae: Jaettaeaekoe sen
juna vai vielaekoe aeijae ehtii? Ja jotka olivat sanoneet: Se ehtii,
juoksivat vaarin luo ja kainaloista kannattaen jouduttivat haenen
kulkuansa.

Ja kysyivaet haeneltae: Minne matkalippu ostetaan?

Mutta vaari sanoi: