Veneh'ojan maille takasin palaavani.

Ja kun haen taellae nuorella vaeellae naeki kiillokkaat kellonperaet ja
verkavaatteet ja kaulukset kaulassa ja hatut paeaessae, haen vielae ajatteli:
Jos naemae Veneh'ojan rengit naein ovat, niin kuinkasta sitten Veneh'ojan
isaennaet!

Ja vaari rupesi kyselemaeaen heiltae Veneh'ojan asioita.

Niin he kertoivat haenelle semmoista, jota ei haenen korvansa voinut
todeksi uskoa, sillae he sanoivat Veneh'ojan miesten nousseen kapinaan.
Ja olivat takoneet viikatteensa miekoiksi ja tulella ja pistimellae
tahtoneet nousta kartanon herraa vastaan, joka heitae heidaen
asuinsijoiltansa olisi poishaeaetaenyt. Niin oli taemae laivavaeki, joka ei
itseaensae punakaartiksi vaan suosiolliseksi timokaartiksi sanoi,
viimeisellae hetkellae sanansaattajansa heidaen sekaan laehettaenyt, heille
sanomaan: Aelkaeae aseihin ryhtykoe, aelkaeaekae tulella ja miekalla asiaanne
ajako, vaan yhtykaeae meihin, ja koska heinae parhaallansa kukkii, ettae se
jo viikatteen ala pantava on, silloin tehkaeae lakko. Ja he olivat sen
sanan jaelkeen tehneet. Ja sanoivat kartanonherralle: uudistatko vanhat
kontrahdit taikka heinaesi maetaenee ja lehmaesi lypsaemaettae ehtyy. Mutta
kartanonherra, joka heinaensae maetaenevaen ja lehmaensae ehtyvaen naeki, tuotti
kaupungista poelisit ja alkoi Veneh'ojan miehiae yksitellen asumuksilta
haeaetaeae. Silloin suosiolliset sanoivat heille: Aelkaeae taetae peljaestykoe,
vaan kun se teidaet haeaetaeae, niin muuttakaa takasin, ja kun se toisen
kerran haeaetaeae, niin tehkaeae samaten, ja samaten jos vielae kolmannenkin
kerran haeaetaeae. Sillae me nostamme haentae vastaan huikeat vastakaeraejaet. Ja
panivat heidaen eteensae kirjan, sanoen: Joka taehaen kirjaan nimensae
piirtaeae, ja viisikolmatta penniae kuukaudessa maksaa, se kuuluu
riveihimme, sillae meillae on nyt yksi kamari, ja kun me siellae
enemmistoeoen tulemme, niin valtakunnat vapisevat ja vallanpitaejaet
istuimiltaan sortuu, ja me maat teille vapaiksi aeaenestaemme. Ja kohta oli
kolmas osa alustalaisista nimensae kirjaan kirjottanut.

Naemae kummat kuultuansa ja kun taemae kansa oli vaarin mielestae lystikaestae
ja puheliasta vaekeae, paeaetti haenkin heille jotain maailman kummista
kertoa, ja kurkkunsa selvaeksi ryittyaeaen haen avasi suunsa ja sanoi:

--Siihen aikaan koska minae Siperiasta Suomeen kaevelin----

Niin he huusivat: Toverit kuulkaa, taemae on Siperiassakin kaeynyt. Ja
keraeaentyivaet kaikki haenen ympaerillen