es. Siis haenelle
tuossa ei paljon harmia pienestae unesta mutta muille kenties iloa ja
onnee.

MAURA. (Eriks.) Kymmenen vasten yhtae, haen lemmestae kanssani keskustella
tahtoo. (Korkeest) Jaa, haen valvoo eikae ole voimassanne haentae nukuttaa.

TIMOTEUS. Mutta teidaen voimassanne.

MAURA. Miten, uljas sankarini?

TIMOTEUS. Sen tuoppi oltta matkaansaattaa. Haen on jo huikeassa
vauhdissa.

TITUS. (Eriks.) Mitae haastelee haen tuolla eukon kanssa? Jonkun sanan
kuulen, mutta yhtaeaen en jaerjestyksessae. (Korkeest) Mitae livertelet
siellae?

TIMOTEUS. Vaiti, me saamme oltta, joka ei juuri vahingoita; sillae pitkae
on vartijan aika.

TITUS. Totisesti.

TIMOTEUS. Haen on hyvae muori.

TITUS. Verraton.

MAURA. Jaa, te mukulat siinae. Kyllae minae teidaen annan. Sanosinpa
jotain, mutta olkoon nyt sillaeaensae. (Menee ja taeyttaeae Tiituksen tuopin
olvella)

TITUS. Se vasta muori on.

TIMOTEUS. Niitae ensimmaeisiae.

MAURA. Juo nyt ja istu kiltisti rahillas. (Taeyttaeae myoes Timoteuksen
tuopin) Sinaekoe myoes, kanalja siinae.

TIMOTEUS. Muori kuin kultanen heinaesuova! Hih!

MAURA. Juo nyt ja ole vait, sanon minae. (Menee istumaan toikkansa
taakse)

TIMOTEUS. (Laulaa)

"Wenn das die Preussen vuesten,
Das sie morgen sterben muesten."
Hurraa!

MAURA. (Eriks.) Haen nukuttaa toveriansa, joka jo naeyttaeae kovin
uniseksi. (Mariana tulee Mauran huoneesta) Sinaekoe siinae taas sinkoillen
mun tiellaeni ja hyvaen tilaisuuden kaesistaeni saattaen pois? Mutta kyllae
sun tiedaen siirtaeae taestae. (Korkeest) Mitae siinae pyhiittaevaeae? Tuopit
ovat puhtaita kyllae. Mene tiehees, lunttu. Sinua en tarvitse
venyttelemaessae taess' toikan nokalla. Mene tiehees, sanon minae; mene
sepaeltae hiivaa peraeaen. Paikalla, sinae lunttu!

MARIANA. (Eriks.) Sun rutto nielkoeoen, aemmae. (Menee)

MAURA. (Ottaa salmikirjan ja lukee, huiskutellen itseaensae) Hoh hoo!

TIMOTEUS. Ja jumalinen myoes.

MAURA. Hoh hoo, taetae mailmaa! (Aina lukien)

TIMOTEUS. (Eriks.) Ah sinae noita-aemmae musta niinkuin saunan raunio ja
kiukkuinen kuin ampiain! Ja haen on rakastunut minuun, sen tiedaen
varmaan. Ha haa, ennen naskalisaekin kanssa morsiusvuoteeseen kuin
syleilemaeaen taetae peikkojen patrunessaa. Mutta tahdonpa kanssas
leikitellae ja leikitessae voida niinkuin Otaheitissae sekae ruuan ettae
juoman puolesta. Niin; tyhmaepae on muotoni, mutta kas kuin loeytyy toki,
keltaeaen luulematta, joku mitta vikkelyyttae taeae